Kuumemittarin historiaa

Ilman lämpötilojen mittaamiseen kehitetyt lämpömittarit ovat kuumemittareiden edeltäjiä. Galileo Galilei kehitti ensimmäisen alkeellisen lämpömittarin jo vuonna 1593. Ideaa kehiteltiin eteenpäin 1610-luvulla ja italialainen Santorio Santorio teki tuolloin myös ensimmäisenä kokeita myös ihmisen ruumiinlämmön mittaamiseksi. Santorion kuumeen mittaamiseen tarkoitettu laite oli kuitenkin suuri ja epätarkka. Lisäksi lämmön mittaaminen kesti kauan.

Gabriel Fahrenheit älysi vuonna 1714 käyttää elohopeaa mittarissaan. Tällöin syntyi ensimmäinen moderni lämpömittari. Samalla vuosisadalla lämpömittareiden kehittelyssä kunnostautuivat muutkin henkilöt, mm. tähtitieteilijä Anders Celsius.

Saksalainen Carl August Wunderlich ryhtyi 1800-luvun puolen välin korvilla tekemään mittauksia noin 30 cm pituisella kuumemittarilla. Sen vaatima mittausaika oli 20 minuuttia. Vuonna 1968 Wunderlich määritteli yli 25000 potilaan kainaloista mitattujen yli miljoonan mittaustuloksen perusteella ihmisen normaalilämpötilaksi 36,3 – 37,5 celsiusastetta. Hänen tutkimustensa myötä kuumeen mittaus yleistyi laajasti diagnostisena menetelmänä.

Wunderlichin laajoista tutkimuksista huolimatta kliinisen kuumemittarin keksijänä pidetään englantilaista Thomas Clifford Allbuttia. Albuttin vuonna 1866 suunnittelema kuumemittari oli vain kuuden tuuman pituinen ja mittaustuloksen sillä sai viidessä minuutissa.

Näytetään tuotteet 1-1 / 1